Ang mor in S\'pore2019-07-30T23:24:24+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://gnito.vuodatus.net/gnitohttps://gnito.vuodatus.net/<![CDATA[Hanoi ja Halong bay]]>http://picasaweb.google.com/luusua/HaNoiVietNam
]]>2007-05-09T21:26:00+03:002013-01-31T01:35:16+02:00https://gnito.vuodatus.net/lue/2007/05/hanoi-ja-halong-baygnitohttps://gnito.vuodatus.net/<![CDATA[Ha Noi Rocks!]]> Eilinen meni kaupunkiin tutustumisessa ja illalla lahdettiin reppureissaajaporukalla etsimaan Funky Monkey -bilemestaa. Lopputuloksena a) paikka loytyi purettuna, b) paadyimme Amazon nimiseen paikkaan omistajansa hukanneen bombay saphire pullon kanssa, c) pullon omistaja kertoi myohemmin yolla ajaneensa lainatun skootterin kyljelleen ja selvitteli sit alkoholilahjuksilla naarmujen arvoa d) tequila-shotit lopulta takasivat sen, etta tama paiva on mennyt sit hiukan leppoisammin...
Paivan ainoa aktiviteetti: kavin morjenstamassa seta Ho Chi Minhia. Eihan se elava ollut, mutta sitakin kuolleempi - seta-parka nimittain palsamoitiin omien toiveiden vastaisesti (koska kaikki muutkin kommunistijohtajat on palsamoitu). Ei todellakaan ollut mikaan helppo retki tuokaan. Jonoa riitti useampia satoja metreja paikallisten ja japsien takia. Lisaksi auringonpaiste ja hidas jonottaminen yhdistettyna krapulaan ei ole koskaan paras tapa viettaa aamupaivaa... ]]>2007-04-28T15:16:00+03:002013-01-31T01:35:16+02:00https://gnito.vuodatus.net/lue/2007/04/ha-noi-rocksgnitohttps://gnito.vuodatus.net/<![CDATA[Määränpäänä Bali]]>
Singaporesta Kuala Lumpurin lentokentälle Lähtö tapahtui kiireisellä aikataululla. Päätin sunnuntaina matkustaa Balille, mutta en löytänyt enää halpoja lentoja Singaporesta seuraavalle viikolle. Siirryin tutkimaan lähiympäristön tilannetta ja Kuala Lumpurista löysin semihalvan lennon torstaiaamuna klo 07:00. Ongelmaksi muodostui sinne pääseminen, kun matkaa oli se 350km. Koululla piti olla vielä keskiviikkona, joten ainut keino oli yöbussi Kuala Lumpuriin. Hankkimani lentoreitti sisälsi myös yhden vaihdon Jakartassa, jossa aikaa vaihtaa konetta oli noin pari tuntia. Hiukan mietitytti valinta sillä täkäläisiin aikatauluihin ei ole luottamista. Toisaalta bussienkaan rikkoutuminen ei ole mitenkään mahdottomuus. Lisäksi AirAsia oli päättänyt panostaa hyviin asiakkaisiinsa ja tarjosivat juuri ennen lähtöä ilmaisen henkivakuutuksen koneen tippumisten varalle...
Keskiviikko tuli ja lähdin asuntolasta ennen puoli kahdeksaa liikenteeseen. Tavoitteena oli olla Johor Bahrun puolella Larkinin bussiterminaalissa ennen yhdeksää, jotta voisi pähkäillä rauhassa minkä vuoron ottaa (tuohon aikaan meni siis yksi vaihtoehto). En kuitenkaan tajunnut, että tungos olisi myös arki-illoin ihan sairaalloinen S'poresta pois. Kaikki työläiset tietenkin palaavat juuri tuohon aikaan Malesian puolelle, joten tungos tullien läpi on tuskastuttava. Bussit päästävät väkensä pellolle jo kauan ennen pysäkkejä ja liikenteen sekaan päästetyt matkustajat tunkevat itsensä joka väliin. Ohitseni vilahtaa kolmikymppinen poika, joka juoksee kaistoja erottavan betoniporsasrivistön päällä. Melkein teki mieleni hypätä perään sillä voimakas pakokaasun lemu täyttää tuossa sumpussa keuhkot pahemmin kuin Cha Amin kalatorin mädäntyvät jätökset keskipäivän helteessä.
Pääsen lopulta Malesian puoleisenkin tullin läpi ja hyppään ensimmäiseen 170-linjan bussiin ja matka jatkuu kohti Larkinia. Tai niin minä luulin, kunnes kauhukseni tajuan päättärillä, että kyseessä olikin väärä 170. Samaa linjaa on kaksi kappaletta ja ne käytännössä erottaa vain siitä, että toisen linjan numero on kaiketi yleensä keltainen valkoisen sijaan. Saattaa siinä etupaneelissa lukea määränpääkin, mutta en ajatuksissani sellaista huomannut...
Päädyn asemalle, joka on kauttaalta pahansuopa; muutama hassu valo reunustaa autiota, pimeää kenttää.Yhdellä laidalla pari "taksimiestä" jupisee keskenään ja kanssani tulleet matkustajat katoavat nopeasti ja vähin äänin omille teilleen. Muistan, että olen asemalla kertaalleen käynyt päivänvalossa. Sieltä on mm. yhteys Johor Bahrun lentokentälle - siis ihan toiseen suuntaan kuin olisi tarkoitus. No, ei auta. Eteenpäin on päästävä, joten härkää sarvista ja kysymään näiltä paikallisilta, josko veisivät oikealle asemalle. Veivät toki, jopa varsin halvalla, vaikka kertaalleen meinasi usko horjua, kun retki suuntautui pimeille kujille, risteykseen, jossa kahteen suuntaan oli ajo kielletty -merkki.
Asemalta ensimmäisenä halvat liput Transnational-bussiin Kuala Lumpuriin. Juhlistin ensimmäisen etapin suoriutumista aseman mäkkärissä, eikä bussin lähdön myöhästyminen puolella tunnilla paljoa mieltä kaivertanut. Nukahdin liki välittömästi ilmastoinnin autuuteen. Seuraava muistikuva onkin, kun isohko mies taputtelee hiukan kättäni ja hokee epämääräisellä englannilla, että "sir, change bus". Ensimmäinen ajatukseni on kuitenkin, että miksi kasvoillani valuu vettä. Siinä vaiheessa, kun iso pyörä pääsee tilanteen tasalle, tajuan, että se on omaa hikeäni. Hikoamallani nestemäärällä olisi voinut kastella keskiverto huonekasvin. Syy ahdinkoon oli kaiketi bussin ilmastoinnin särkyminen - seurauksena puolestaan olivat kutsuneet varabussin. Loistava pelastus, mutta manaan hiljaa mielessäni, että jos Karthagon taistelu olisi käyty oikeasti täkäläisessä kuumuudessa ja ennen kaikkea näissä kosteusprosenteissa, niin roomalaisten ei olisi tarvinnut ryhtyä suolaamaan mantuja.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saavun Kuala Lumpuriin ennen neljää aamulla ja totean, että seuraavaan määränpäähän on aikaa matkustaa. Miksi siis tyytyä taksiin. Lähden talsimaan suhteellisen oudon kaupungin katuja kohti (no itse asiassa väärään suuntaan, mutta muutaman mutkan kautta) KL Centralia eli juna-asemaa, josta nettihuhujen perusteella lähtee myös Air Asian oma bussi (9RM) lentokentän halpisterminaaliin. Reippaan tunnin saan matkaan kulumaan ja jopa jalkakäytävä loppuu alta, mutta olen edelleen hyvillä mielin, kun lopulta pääsen bussiin. Se tosin seisoo asemalla pitkään, koska ehdin missata edellisen vuoron.
Seuraa matkafarssini kliimaksi: tajuan bussissa, että kenttä ei ole ihan kaupungin vieressä. En koskaan tullut ottaneeksi selvää, että kauanko matka Kuala Lumpurista halpisterminaaliin kestää. Se ei kuitenkaa ole lyhyt ja, kun bussi vihdoin kaartaa terminaalin pihaan klo 6:40, olen jo pienessä voimattomassa adrenaliinipirskeessä katsomassa kelloa kuin paraskin pikajuoksija. Reppu selkään ja painelen juoksujalkaa terminaalin ovista sisään. En paljoa välitä 40 metrin jonosta ensimmäiseen reppujen läpivalaisuun vaan törkeästi kävelen sen ohi ja tuuppaan rinkkani hihnalle. Sen jälkeen juoksen jo suljettuun Jakartan check-in:iin ja huikkaan epätoivoissani lähimmälle AirAsian virkailijalle, että voisivatko vielä ottaa yhden matkustajan sisään. Check-in onnistui ja rinkka jäi sinne. Itse juoksen välittömästi immigrationiin, joka tarjoaa lisää tuskailua uuden jonon muodossa. Sekin menee mallikkaasti. Enää viimeinen läpivalaisu ...josta sitten noukkivat minut syrjemmälle. Syynä käsimatkatavarani eli muovinen drytube, joka sisältää kaikki tavarani yhtenä kaaoksena. Katson, kun viimeinen matkustaja kävelee pihalle kohti konetta ja katoaa näkyvistä. Pääsen kuitenkin viimeisen spurtin jälkeen itsekin koneeseen ja Jakartassa huomaan myös rinkkani ehtineen koneeseen. Vaivun koneessa uneen pohtien elämää syleilevää konseptia, jota myös onnellisuudeksi kutsutaan.
[Jatkoa tähän artikkeliin joskus]
(Anekdoottina todettakoon, että vaikka menomatkan koneet olivat ajallaan, eikä mitään ongelmia siis vaihdossa Jakartassa, olivat paluut myöhässä. Ensimmäinen puoli tuntia ja jälkimmäinen reippaan tunnin.)]]>2007-03-26T21:24:00+03:002013-01-31T01:35:17+02:00https://gnito.vuodatus.net/lue/2007/03/maaranpaana-balignitohttps://gnito.vuodatus.net/<![CDATA[Flickr]]>http://www.flickr.com/photos/gnito/]]>2007-03-10T11:26:00+02:002013-01-31T01:35:17+02:00https://gnito.vuodatus.net/lue/2007/03/flickrgnitohttps://gnito.vuodatus.net/<![CDATA[Kuvia Balilta]]>
Kuvia löytyy siis tuolta. Jotain tarinaakin tulee tänne ehkä, jos innostun - tai vaihtoehtoisesti tylsistyn välikokeisiin lukemiseen. Kerrottavaa on vaan yhdellä kertaa kirjoitettavaksi turhankin paljon. Tekstiä odotellessa voitte leikkiä tällä:
Löytyy myös täältä. Tuohonkin tippuu lisää kuvia, kunhan jaksan sijoitella ne paikoilleen. ]]>2007-02-24T22:16:00+02:002013-01-31T01:35:17+02:00https://gnito.vuodatus.net/lue/2007/02/kuvia-baliltagnitohttps://gnito.vuodatus.net/<![CDATA[Kuvia thaikkulasta.]]>Retket-sivulle joulun vietosta vanhempien kanssa ja reppureissaamisesta Thaimaassa.
]]>2007-01-09T20:52:00+02:002013-01-31T01:35:17+02:00https://gnito.vuodatus.net/lue/2007/01/kuvia-thaikkulastagnitohttps://gnito.vuodatus.net/<![CDATA[Koh Lanta ja Bangkok]]>Koh Lantaa. Matkalla tapasin siella jo aiemmin kuukauden verran biitsielamaa viettaneen Saran, jonka vinkista valitsin Lantan monista rannoista Klong Nin biitsin. Varsinainen hostelli varmistui jo Phi Phi - Lanta valilla, kun eri resorttien myyjat olivat karkkymassa asiakkaita jo laivalla. (Todella halpa, 300 bathia sesonkiaikana, mutta syy selvisi perilla).
Biitsi oli todella hieno ja lisaksi tein jopa retken 'lahi'saarille, joissa paasi snorklailemaan kunnolla. Yhdella saarista kohokohtana oli Emerald cave - uimme pitkan ja mutkikkaan (ja pilkkopimean) tunnelin lapi unelmahiekkarannalle, jota ymparoi joka suunnalta jarkyttavan korkeat seinamat. Kyseisella retkella onnistuin kuitenkin polttamaan nahkani sen verran pahasti, etta jouduin ottamaan seuraavan paivan rennommin.
Rantaelamaankin kyllastyy helposti - tai ainakin mina kyllastyn, erityisesti silloin, kun se on taynna ruotsalaisia, jotka eivat suostu vaihtamaan englantiin, kuin korkeintaan parin tylyn sanan verran. (Ehka pitaisi opetella toinen kotimainen joskus "kunnolla", mutta tuollaiset kokemukset eivat juuri kannusta.) Lahtiessani perjantaina kohti Bangkokia yksi vanhempi saksalainen totesi kaverilleen turistien olleen todella toykeita - taytyi yhtya mielipiteeseen.
Bangkok oli yllatys. Saavuin tanne pitkan bussimatkan paatteeksi lauantaina klo 06:00. En ole vielakaan ostanut minkaan sortin matkaopasta, joten en osannut oikein odottaakaan mitaan. Tosin taytyy sanoa, etta odotin ehka enemman jotain Kuala Lumpurin tapaista, kuin kaupunkia, jonka ostoskeskuksiin ei viitsi menna sisaan niiden valtavan koon vuoksi (lapi kavelemiseen kuluu pieni ikuisuus) ja jossa puutteellinen metroverkko on korvattu sky trainilla. No, on Bangkok sentaan jotain muutakin kuin Sukhumvit-kadun ostoskeskukset, mutta siita joskus enemman.
(Btw. nyt voinen lisata myos bangkokin metromerkin aiempaan luetteloon.) ]]>2006-12-17T15:04:00+02:002013-01-31T01:35:19+02:00https://gnito.vuodatus.net/lue/2006/12/koh-lanta-ja-bangkokgnitohttps://gnito.vuodatus.net/<![CDATA[Patong Beach]]> Olen miettinyt, etta voisi lahitulevaisuudessa ottaa ensimmaisen veneen ja matkustaa Koh Phi Phin kautta Koh Lantalle, joka kuulemma on rauhallisempi.
Todettakoon ensimmaisesta paivasta viela sen verran, etta thaimaalainen green curry on hyvaa Thaimaassakin ja tiiken lisaksi myos leijona- ja elefanttiolut maistuu ihan juotavilta nesteilta. ]]>2006-12-10T16:03:00+02:002013-01-31T01:35:19+02:00https://gnito.vuodatus.net/lue/2006/12/patong-beachgnitohttps://gnito.vuodatus.net/<![CDATA[Phuket]]>
Tenttiviikko loppui minun osalta torstaina, jolloin paatin juhlia asiaa ostamalla menolipun kauas pois kampusalueelta. Otsikon mukaisesti siis matka suuntautui Phukettiin lauantaina (9.12.) - moiseen turistirysaan lahinna siksi, etta hinta ei ollut paata huimaava: 10e + verot. Talla kertaa lahdin liikenteeseen yksin, koska tarkoitus on viikon omatoimisen tutkimusmatkailun jalkeen juhlia joulua ja uutta vuotta vanhempien kanssa Cha Amin suunnalla.
Joskus tuntuu, etta otan matkustelun ehka aavistuksen liian rennosti. Kirjoittelin nimittain lentolippujen varaamisen yhteydessa meilia yhteen hostelliin, mutta sielta ei koskaan saapunut vastausta, joten paatin olla varaamatta yosijaa. Ei ehka varmin suunnitelma, kun a) lento saapui 22:00 Phukettiin, josta oli viela n. 1h matka kaupunkiin ja b) en omistanut Thaimaan matkaopasta, koska olin paattanyt ostaa sen lentokentalta. Lopulta matkalla kentalle tajuan, etta saavun sinne vain 40 min ennen lennon lahtoa - sen sijaan en tajua, etta sielta pitaa viela ottaa erillinen bussi budjettiterminaaliin. Lopulta paasen check in -pisteelle samaan aikaan kun muu matkustajakaarti kavelee sisaan koneeseen. No paasin minakin sinne - ja Phuketin puolella totesin jopa rinkankin ehtineen koneeseen \o/
Ilman valuuttaa on paha ostaa lippua kaupunkiin, joten pakollisten nostosuoritusten jalkeen suuntaan lentokenttataksilla 8 muun kanssa kohti Phuket townia. (btw. Baht on kiva raha, kun eurolla saa niita n. 45) Kuski ei enaa tuohon aikaan piitannut juurikaan nopeusrajoituksista, joten matka taittui yllattavan nopeasti. Tosin meidat heitettiin pellolle ennen kaupunkia paikassa, johon en todellakaan haluaisi paatya yksinani taksimatkan paatteeksi. Ei kuitenkaan huolta, jouduimme vain vaihtamaan autoa ja kaiken kukkuraksi firma jopa varasi yosijan haluaville (lue: mina) ja se onnistui siihen samaan hostelliin, johon olin turhaan kirjoitellut aiemmin.
Lisaksi osoittautui, etta samaan mestaan oli tulossa toinenkin kyseista taxiporukasta. Nimittain kanadassa opiskellut Singaporelainen Sidney, joka hostellille paastya tarjoutui opastamaan lahimmalle seven-eleveniin silla ravintolan tapaiset olivat lahettyvilla jo kiinni. Paiva kruunautui silla, etta parannettiin Sidneyn kanssa maailmaa: haukuttiin USA:n ulkomaanpolitiikkaa (Sidney oli selkeasti omaksunut kunnon kanadalaisasenteen), Singaporen koulutusjarjestelmaa, tekijanoikeuslakeja, microsoftia (O_o), YK:n voimattomuutta jne. Keskustelua siis riitti 04:00 asti Singaporen aikaa (03:00 paikallista).
Voisi luulla, että kuvaa edeltävän reissun jäljiltä olisin ollut aika kypsä. Väärä luulo, sillä olin lähinnä valmis tapaamaan orankeja - ainakin haisin yhtä voimakkaasti kuin ne. ]]>2006-11-02T16:33:00+02:002013-02-14T14:06:10+02:00https://gnito.vuodatus.net/lue/2006/11/valokuvatorstai-valmisgnitohttps://gnito.vuodatus.net/
