Tioman on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen paikka. Lähdimme torstaina bussilla kohti Mersingiä.  Josta  paikallisella pikaveneellä kohti biitsejä. Tietysti herätys jo klo 04:40 - joten puolikuolleena unohdan tietty kameran vara-akun ja laturin. Varsinaista majapaikkaa emme olleet buukanneet etukäteen, joten päätimme pelata varman päälle. Menimme saaren itärannalle, jonne useimmat turistit eivät kuulemma eksy. Päätös kannatti: katto pään päällä, pitkä biitsi ja kirkkaat vedet melkein kokonaan vain meidän käytössä.  Jo menomatka saaren poikki oli elämys, kun paikallinen kuski hurjasteli maasturillaan paikallisen himalajan yli. En ole eläessäni mennyt huonompia teitä, vaikka olen koko pienen ikäni liikkunut Lapin metsäteitä ja poronpolkuja.

Pieni ikäni muuten kasvoi pykälän verran perjantaina. Tieto tietenkin saavutti jo torstai-iltana myös majapaikan pitäjän, joka sitten tarjosi 7-henkiselle seurueellemme juomapelin tarvikkeet ja liittyi siihen itsekin yhdessä kokkinsa kanssa. Bacardin, Ginin ja tiikerioluen tuudittamana sainkin 'hyvät' unet torstain ja perjantain välisenä yönä. Perjantaina raivasimme tiemme läpi sademetsän (lue: merkittyä polkua pitkin)  pienelle vesiputoukselle, jossa myös uimme. Ehdottomasti paras syntymäpäivä ikinä. Siitäkin huolimatta, että paluumatkalla hiukan satoi - kiva oikeastaan kokea vesisade sademetsässä. Outi ei valitettavasti päässyt mukaan sairastelun takia, mutta saimme matkaseuraksi hollantilaispariskunnan (Arjan & Franka), joka oli reppureissannut jo neljä viikkoa pitkin Malesiaa ja Thaimaata. Illat vietettiin biitsillä lentopallon merkeissä.

160765.jpg
Pieni vesiputous, jonka alapuolella poukama uimista varten. (Micka, Franka, minä ja Eeva)

150285.jpg

Lauantai oli pienoinen yllätys. Leong (ota nyt näistä paikallisten nimistä selvää) järjesti vaihtareille nimittäin Tiomanille viikonloppureissua aiemmin. Olimme siis tietoisia isohkon porukan tulosta Tiomanille, mutta se, että koko poppoo tuli juuri itärannikolle ja samaan mestaan, missä me yövyttiin, oli melkoinen sattuma. Lauantai kuluikin sitten grillibileiden ja henkilökunnan järjestämän tulishown merkeissä biitsillä. Perinteiseen suomalaiseen tyyliin poltin tietty itseni - en showsta vaan auringosta. Vastapainoksi onneksi Sentosalla saamani haavat paranivat yllättävän nopeasti suolaisessa merivedessä.

150286.jpg

Yhteenvetona retkestä voisin todeta: ANAM!

P.S. Phuksit02: Majapaikan nimi oli muuten Mañana
P.P.S. Niina & Sanna: Eevastakin taitaa tulla hyvää vauhtia nörtti, kun sain sen aloittamaan blogauksen.