keskiviikko, 9. toukokuu 2007

Hanoi ja Halong bay

Maisemakuvia Hanoista ja Halong baysta (eli Pohjois-Vietnamista)
http://picasaweb.google.com/luusua/HaNoiVietNam
HaNoiVietNam.jpg
HaNoi, VietNam

lauantai, 28. huhtikuu 2007

Ha Noi Rocks!

En sitten saanut kirjoitettua edellista retkea puhtaaksi ennen seuraavaa... Nyt siis olen Ha noissa, Viet namin paakaupungissa. (Joo, virallinen kirjoitusasu taalla kayttaa noita valeja.) Maanantaista keskiviikkoon olen buukannut retken Halong baylle, jossa vietan yhden yon laivalla ja toisen Cat Ba saarella.

Eilinen meni  kaupunkiin tutustumisessa ja illalla lahdettiin reppureissaajaporukalla etsimaan Funky Monkey -bilemestaa. Lopputuloksena
a) paikka loytyi purettuna,
b) paadyimme Amazon nimiseen paikkaan omistajansa hukanneen bombay saphire pullon kanssa,
c) pullon omistaja kertoi myohemmin yolla ajaneensa lainatun skootterin kyljelleen ja selvitteli sit alkoholilahjuksilla naarmujen arvoa
d) tequila-shotit lopulta takasivat sen, etta tama paiva on mennyt sit hiukan leppoisammin...

Paivan ainoa aktiviteetti: kavin morjenstamassa seta Ho Chi Minhia. Eihan se elava ollut, mutta sitakin kuolleempi - seta-parka nimittain palsamoitiin omien toiveiden vastaisesti (koska kaikki muutkin kommunistijohtajat on palsamoitu). Ei todellakaan ollut mikaan helppo retki tuokaan. Jonoa riitti useampia satoja metreja paikallisten ja japsien takia. Lisaksi auringonpaiste ja hidas jonottaminen yhdistettyna krapulaan ei ole koskaan paras tapa viettaa aamupaivaa...

maanantai, 26. maaliskuu 2007

Määränpäänä Bali

Hiukan tuosta retkestä on aikaa vierähtänyt, joten pitää merkitä jotain muistiin, ettei vallan unohdu.
airport.jpg

Singaporesta Kuala Lumpurin lentokentälle
Lähtö tapahtui kiireisellä aikataululla. Päätin sunnuntaina matkustaa Balille, mutta en löytänyt enää halpoja lentoja Singaporesta seuraavalle viikolle. Siirryin tutkimaan lähiympäristön tilannetta ja Kuala Lumpurista löysin semihalvan lennon torstaiaamuna klo 07:00. Ongelmaksi muodostui sinne pääseminen, kun matkaa oli se 350km. Koululla piti olla vielä keskiviikkona, joten ainut keino oli yöbussi Kuala Lumpuriin. Hankkimani lentoreitti sisälsi myös yhden vaihdon Jakartassa, jossa aikaa vaihtaa konetta oli noin pari tuntia. Hiukan mietitytti valinta sillä täkäläisiin aikatauluihin ei ole luottamista. Toisaalta bussienkaan rikkoutuminen ei ole mitenkään mahdottomuus. Lisäksi AirAsia oli päättänyt panostaa hyviin asiakkaisiinsa ja tarjosivat juuri ennen lähtöä ilmaisen henkivakuutuksen koneen tippumisten varalle...

Keskiviikko tuli ja lähdin asuntolasta ennen puoli kahdeksaa liikenteeseen. Tavoitteena oli olla Johor Bahrun puolella Larkinin bussiterminaalissa ennen yhdeksää, jotta voisi pähkäillä rauhassa minkä vuoron ottaa (tuohon aikaan meni siis yksi vaihtoehto). En kuitenkaan tajunnut, että tungos olisi myös arki-illoin ihan sairaalloinen S'poresta pois. Kaikki työläiset tietenkin palaavat juuri tuohon aikaan Malesian puolelle, joten tungos tullien läpi on tuskastuttava. Bussit päästävät väkensä pellolle jo kauan ennen pysäkkejä ja liikenteen sekaan päästetyt matkustajat tunkevat itsensä joka väliin. Ohitseni vilahtaa kolmikymppinen poika, joka juoksee kaistoja erottavan betoniporsasrivistön päällä. Melkein teki mieleni hypätä perään sillä voimakas pakokaasun lemu täyttää tuossa sumpussa keuhkot pahemmin kuin Cha Amin kalatorin mädäntyvät jätökset keskipäivän helteessä.

Pääsen lopulta Malesian puoleisenkin tullin läpi ja hyppään ensimmäiseen 170-linjan bussiin ja matka jatkuu kohti Larkinia. Tai niin minä luulin, kunnes kauhukseni tajuan päättärillä, että kyseessä olikin väärä 170. Samaa linjaa on kaksi kappaletta ja ne käytännössä erottaa vain siitä, että toisen linjan numero on kaiketi yleensä keltainen valkoisen sijaan. Saattaa siinä etupaneelissa lukea määränpääkin, mutta en ajatuksissani sellaista huomannut...

Päädyn asemalle, joka on kauttaalta pahansuopa; muutama hassu valo reunustaa autiota, pimeää kenttää.Yhdellä laidalla pari "taksimiestä" jupisee keskenään ja kanssani tulleet matkustajat katoavat nopeasti ja vähin äänin omille teilleen. Muistan, että olen asemalla kertaalleen käynyt päivänvalossa. Sieltä on mm. yhteys Johor Bahrun lentokentälle - siis ihan toiseen suuntaan kuin olisi tarkoitus. No, ei auta. Eteenpäin on päästävä, joten härkää sarvista ja kysymään näiltä paikallisilta, josko veisivät oikealle asemalle. Veivät toki, jopa varsin halvalla, vaikka kertaalleen meinasi usko horjua, kun retki suuntautui pimeille kujille, risteykseen, jossa kahteen suuntaan oli ajo kielletty -merkki.

Asemalta ensimmäisenä halvat liput Transnational-bussiin Kuala Lumpuriin. Juhlistin ensimmäisen etapin suoriutumista aseman mäkkärissä, eikä bussin lähdön myöhästyminen puolella tunnilla paljoa mieltä kaivertanut. Nukahdin liki välittömästi ilmastoinnin autuuteen. Seuraava muistikuva onkin, kun isohko mies taputtelee hiukan kättäni ja hokee epämääräisellä englannilla, että "sir, change bus". Ensimmäinen ajatukseni on kuitenkin, että miksi kasvoillani valuu vettä. Siinä vaiheessa, kun iso pyörä pääsee tilanteen tasalle, tajuan, että se on omaa hikeäni. Hikoamallani nestemäärällä olisi voinut kastella keskiverto huonekasvin. Syy ahdinkoon oli kaiketi bussin ilmastoinnin särkyminen - seurauksena  puolestaan olivat kutsuneet varabussin. Loistava pelastus, mutta manaan hiljaa mielessäni, että jos Karthagon taistelu olisi käyty oikeasti täkäläisessä kuumuudessa ja ennen kaikkea näissä kosteusprosenteissa, niin roomalaisten ei olisi tarvinnut ryhtyä suolaamaan mantuja.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saavun Kuala Lumpuriin ennen neljää aamulla ja totean, että seuraavaan määränpäähän on aikaa matkustaa. Miksi siis tyytyä taksiin. Lähden talsimaan suhteellisen oudon kaupungin katuja kohti (no itse asiassa väärään suuntaan, mutta muutaman mutkan kautta) KL Centralia eli juna-asemaa, josta nettihuhujen perusteella lähtee myös Air Asian oma bussi (9RM) lentokentän halpisterminaaliin. Reippaan tunnin saan matkaan kulumaan ja jopa jalkakäytävä loppuu alta, mutta olen edelleen hyvillä mielin, kun lopulta pääsen bussiin. Se tosin seisoo asemalla pitkään, koska ehdin missata edellisen vuoron.

Seuraa matkafarssini kliimaksi: tajuan bussissa, että kenttä ei ole ihan kaupungin vieressä. En koskaan tullut ottaneeksi selvää, että kauanko matka Kuala Lumpurista halpisterminaaliin kestää. Se ei kuitenkaa ole lyhyt ja, kun bussi vihdoin kaartaa terminaalin pihaan klo 6:40, olen jo pienessä voimattomassa adrenaliinipirskeessä katsomassa kelloa kuin paraskin pikajuoksija. Reppu selkään ja painelen juoksujalkaa terminaalin ovista sisään. En paljoa välitä 40 metrin jonosta ensimmäiseen reppujen läpivalaisuun vaan törkeästi kävelen sen ohi ja tuuppaan rinkkani hihnalle. Sen jälkeen juoksen jo suljettuun Jakartan check-in:iin ja huikkaan epätoivoissani lähimmälle AirAsian virkailijalle, että voisivatko vielä ottaa yhden matkustajan sisään. Check-in onnistui ja rinkka jäi sinne. Itse juoksen välittömästi immigrationiin, joka tarjoaa lisää tuskailua uuden jonon muodossa. Sekin menee mallikkaasti. Enää viimeinen läpivalaisu ...josta sitten noukkivat minut syrjemmälle. Syynä käsimatkatavarani eli muovinen drytube, joka sisältää kaikki tavarani yhtenä kaaoksena. Katson, kun viimeinen matkustaja kävelee pihalle kohti konetta ja katoaa näkyvistä.
Pääsen kuitenkin viimeisen spurtin jälkeen itsekin koneeseen ja Jakartassa huomaan myös rinkkani ehtineen koneeseen. Vaivun koneessa uneen pohtien elämää syleilevää konseptia, jota myös onnellisuudeksi kutsutaan.

[Jatkoa tähän artikkeliin joskus]

(Anekdoottina todettakoon, että vaikka menomatkan koneet olivat ajallaan, eikä mitään ongelmia siis vaihdossa Jakartassa, olivat paluut myöhässä. Ensimmäinen puoli tuntia ja jälkimmäinen reippaan tunnin.)

lauantai, 10. maaliskuu 2007

Flickr

En nyt vieläkään oikein ole saanut inspistä kirjoittamiselle, mutta hakeuduin vielä yhden valokuvamestan käyttäjäksi. Tällä kertaa vanha kunnon Flickr. http://www.flickr.com/photos/gnito/

lauantai, 24. helmikuu 2007

Kuvia Balilta

Kuvia löytyy siis tuolta. Jotain tarinaakin tulee tänne ehkä, jos innostun - tai vaihtoehtoisesti tylsistyn välikokeisiin lukemiseen. Kerrottavaa on vaan yhdellä kertaa kirjoitettavaksi turhankin paljon. Tekstiä odotellessa voitte leikkiä tällä:



Löytyy myös täältä. Tuohonkin tippuu lisää kuvia, kunhan jaksan sijoitella ne paikoilleen.